Kiskot tuo, kiskot vie.

Olen viime aikoina joutunut vääriin suuntiin. Viime viikolla olin matkalla Tampereelta Hyvinkäälle ja junan vaihto oli Riihimäellä. Ensimmäinen juna oli myöhässä mutta konnari kuulutti jatkojunien odottavan meitä jatkomatkalaisia. Saavuttuani Riihimäelle, kiirehdin kolmen ison kassin kanssa laiturille, josta Hyvinkään juna oli lähdössä. Koska osaan sijoittaa Suomen kartalle Turun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Vaasan ja Rovaniemen sekä ehkä Raision ja Espoon, jouduin hetkellisen hämmennyksen valtaan kun vierekkäisiltä laitureilta olikin lähdössä kaksi junaa. Toinen Helsinkiin ja toinen Lahteen. Aiemmin mainittu fakta huomioon ottaen, minulla ei ollut aavistustakaan kumman raiteen varrelta Hyvinkää löytyy. Hädissäni hyppäsin junaan, jonka lähtöaika taulu vastasi omaani. Junassa konduktööri pyysi lippuani, tarkasti sen, leimasi ja toivotti hyvää matkaa. Matka Riihimäeltä Hyvinkäälle kestää n. 10 minuuttia. Kun aikaa oli kulunut 20 minuuttia eikä Hyvinkäästä kuulunut hootakaan, huolestuin. Henkilökunnan loistaessa poissaolollaan, kysyin kanssa matkustajaltani varovasti jokos kohta oltaisiin Hyvinkäällä. Rouva katsoi minua ensin epäuskoisesti ja huomatessaan minun olevan tosissani, hän huudahti minun olevan täysin väärässä junassa. Sain neuvoksi jäädä seuraavalla asemalla pois ja odotella takaisin päin tulevaa junaa. Tein työtä käskettyä ja aseman kyltti informoi minun olevan Järvelässä. Where the hell is Järvelä?!! Miten täältä pääsee Hyvinkäälle?

Kuten nyt tiedän, Järvelän asema on ns. kylmä asema; ei ole lipun myyntipistettä, infotaulua, ravintolaa, lehtikioskia mainitsemattakaan. –eikä kukaan vastaa puhelimeen. Lopulta sain isäni kiinni, joka katsoi netistä seuraavan junan pyyhältävän Järvelästä 50 minuutin päästä. Ei auttanut muu kuin istua alas ja odottaa. Onneksi ei ollut pakkasta, satanut enkä ollut matkalla Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, synnytykseen tai Karibian lennolle. Suomalaisella tarkkuudella juna tuli luvatun mukaisesti ja konduktööri hymyili vinosti, kun selitin tarinani miksi olin taas väärässä junassa vääränlaisella lipulla. 10 minuutin matkaan tuhlaantui melkein kaksi tuntia. Jos konduktööreillä on kaksi tehtävää: tarkastaa lippu ja leimata se, miksei ensimmäisen junan konduktööri ilmoittanut minun olevan väärässä junassa ja lipunkin näin ollen olevan väärä??? Valtion rautatiet, kysyn vaan?

Viikonloppuna olin ystäväni Neiti A:n luona pääkaupunkiseudulla. Kävimme Ikeassa josta helmoihin tarttui kaksi sinistä kassillista kynttilöitä, lakanoita, servettejä, tyynyjä ja metrin halkaisijaltaan kattolamppu. Olkapäät särkien kansimme kasseja ja Neiti A sylissään kattolamppua ja hyppäsimme bussiin jonka luulimme viedän meidät kotiin. Blondimpi meistä keksi hetken kuluttua small talkina esittää kuskille kysymyksen bussin määränpäästä ja saimme kuulla olevamme menossa väärään suuntaan. Ei auttanut muuta kuin poistua, ylittää tie ja jäädä odottamaan seuraavaa bussia vastakkaiseen suuntaan. Seisoimme. Odotimme. Luimme aikataulua. Seisoimme. Odotimme. Luimme aikataulua uudelleen. Seisoimme. Odotimme. Ei tullut bussia. Ei ensimmäistäkään. Kello lähenteli viittä ja matkaa kotiin oli yli 45 minuuttia. Kaupan aukioloaika läheni loppuaan ja taco-illallisellemme oli varattu vasta tequila ja nachot. Olisimme voineet soittaa taksin mutta emme tienneet missä olimme.”Hei, haluaisimme taksin bussipysäkille keskelle metsää, kiitos”. Olimme jo luopumassa toivosta kun näimme vapaan taksin lähestyvän ja huidoimme sen pysähtymään. Huojentuneina nousimme kyytiin. Ikean edullisille ostoksille rapsahti 20 euroa lisähintaa.

Tätä kirjoittaessa kiskot vievät minua taas Keski-Suomeen. Tarkastin junan määränpään, oman vaununi ja paikkani numeron kolmasti. Siitä huolimatta minua huolestuttaa enkä uskalla oikein nukahtaa. Mitä jos herään Venäjän rajalla eikä minulla ole edes passia mukana?